Sisällys
Osio 1: Rakenteiden tiiviys ja "hengittävyys"
Osio 2: Eristeiden vaikutukset terveydelle
Osio 3: Eristeiden kosteuskäyttäytyminen
Osio 4: Homehtuvatko eristeet?
Osio 5: Eristeiden ympäristöystävällisyys
Osio 6: Eristeiden palo-ominaisuudet
Osio 1: Rakenteiden tiiviys ja "hengittävyys"
Väittämiä: Höyrynsulkua / muovia ei tarvita. Mineraalivillat vaativat muovisen höyrynsulun.
Fakta: Höyrynsululliset seinät pysyvät tutkitusti ilmansulullisia kuivempina.
Kivivillarakenteita voi halutessa tiivistää myös ilmansulkupaperilla.
Kaikki tutkimukset, joita on tehty sekä Suomessa että Ruotsissa, osoittavat, että rakenteet käyttäytyvät jokseenkin samalla tavoin täysin eristemateriaalista riippumatta. Höyrynsululliset seinät ovat osoittautuneet aina selvästi muita vaihtoehtoja kuivemmiksi. Höyrynsulkua suositellaan siitä yksinkertaisesta syystä, että kaikki rakenteet ja materiaalit toimivat parhaiten kuivina. Lisäksi muovin asennuskestävyys sekä kestävyys puurakenteiden eläessä on selvästi paperia parempi ja rakenteen ilmatiiviys säilyy vuosien saatossakin muuttumattomana. Sekä höyrynsulkumuovi, että ilmansulkupaperi sopivat normaalien asuintilojen seiniin kivivillaeristyksen kanssa käytettäväksi. Ero seinän toiminnassa on käytännössä niin pieni, että valinnan voi tehdä täysin oman mieltymyksen mukaan.
Väittämiä: Kun höyrynsulkua ei vaadita, ei tarvita myöskään koneellista ilmanvaihtoa.
Fakta: Suositusten mukaista huoneilman vaihtuvuutta ei voida järkevästi saavuttaa ilman ilmanvaihtojärjestelmää.
Hyvän sisäilman edellytys on, että ilma vaihtuu n. kerran 2 tunnin aikana. Tämä on sekä rakennusmääräyksien ohje että sisäilmatutkijoiden suositus. Normaalissa omakotitalossa tämä tarkoittaa n. 150 000 - 200 000 litran vaihtuvuutta tunnissa. Ei ole käytännössä mitään niin harvaa materiaalia, jonka lävitse em. ilmamäärä voitaisiin vaihtaa. Esim. kaikkein huokoisimman sisustusmateriaalin - pinnoittamattoman kipsilevyn - läpi voidaan
100 m2:n suuruisella pinta-alalla vetää tunnissa ilmaa ainoastaan muutamia kymmeniä litroja. Koska levy aina myös maalataan tai tapetoidaan, on se käytännössä täysin ilmatiivis.
Väittämiä: Höyrynsuluton / "hengittävä" rakenne parantaa sisäilman laatua.
Fakta: Todellisuudessa höyrynsuluton rakenne kuivattaa huoneilmaa talvella ja lisää samalla rakenteiden kosteusrasitusta ja riskiä kosteusvaurioille.
Kaikissa tutkimuksissa on todettu, että kosteutta läpäisevä sisäpinta kuivattaa huoneilmaa talvella, jolloin muutoinkin kärsimme liian kuivasta sisäilmasta. Ilmankosteus putoaa epäterveelliselle n. 20 % tasolle. Esim. Keuhkovammaliiton suositus on 40 %. Huonetilan sisäilman kosteuden vaihteluissa seinään mennyt kosteus ei fysiikan lakien mukaan voi enää palata huonetilaan. Ainoastaan huokoisen sisäverhousmateriaalin 2-3 mm pintakerros voi palauttaa kosteutta huonetilaan takaisin.
Väittämiä: Höyrynsuluton / "hengittävä" rakenne lievittää allergia- ja astmaoireita.
Fakta: Höyrynsuluttomalle rakenteelle ominainen liian kuiva sisäilma ei ole astmaatikoille suotuisa. Muilta osin ei ole todettu eroja höyrynsulullisen ja höyrynsuluttoman rakenteen välillä suhteessa allergikkojen ja astmaatikkojen oireisiin.
Edelliseen viitaten voidaan todeta, että liian kuiva sisäilma ei ainakaan helpota astmaoireita. Mm. Joensuun asuntomessujen aikana esitellyssä "hengittävässä" Ekotalossa jouduttiin jo ensimmäisenä talvena turvautumaan sisäilman kostutukseen astmaoireiden lievittämiseksi ilmankosteuden laskettua liian alas. Monissa allergiaoireissa esiintyy myös ihon kuivumista ja myös tällöin liian kuiva sisäilma voi pahentaa tilannetta.
Asunrakennuksissa yleensäkin, mutta erityisesti astmaatikkojen ja allergikkojen asunnoissa on olennaisen tärkeää huolehtia sisäilman oikeasta kosteustasapainosta ja puhtaudesta, jotta vahingollisilta päästöiltä ja homehaitoilta vältyttäisiin. Kivivilla kuuluu Sisäilmayhdistyksen rakennusmateriaalien parhaaseen M1 -päästöluokkaan. Jo ennen näitä myönnettyjä luokituspäätöksiä on kivivilla tutkimusten perusteella valittu mm. Kuopion keuhkovammaliiton ja Keuhkovammayhdistyksen allergisille ja hengityselinsairaille rakennuttaman KOy Puijonkartanon lämmöneristeeksi.
Väittämiä: Höyrynsuluton / "hengittävä" rakenne tasapainottaa sisäilman kosteutta ja pitää sen optimaalisena.
Fakta: Höyrynsulullisessa rakennuksessa sisäilma pysyy luonnollisesti terveellisellä kosteustasolla myös talvella, sillä rakenteet eivät juurikaan ime kosteutta itseensä, päinvastoin kuin höyrynsuluttomassa vaihtoehdossa.
Kosteutta hyvin läpäisevä sisäpinta kuivattaa entisestään sisäilmaa talvisin, jolloin muutoinkin kärsimme liian kuivasta ilmasta. Seinään menevä kosteus ei voi enää palata takaisin huoneeseen ja seurauksena on liian kuiva sisäilma. Höyrynsulullisessa huoneessa terveellisen kosteustasapainon säilyttäminen on luonnollisesti helpompaa, sillä rakenteisiin menevän vähäisen kosteuden kuivattava vaikutus on merkityksetön. Kesällä, jolloin sisä- ja ulkoilman lämpötilat sekä kosteuspitoisuudet ovat lähellä toisiaan sekä talon sisällä että ulkopuolella, ei rakenteiden vaikutuksella sisäilmaan ole havaittavia eroja.
Osio 2: Eristeiden vaikutukset terveydelle
Väittämiä: Mineraalivillat aiheuttavat syöpää. Orgaanisia eristeitä käsiteltäessä ei tarvita mitään suojavarusteita.
Fakta: Kivivilla on tieteellisin perustein vapautettu syöpäepäilyistä.
Mineraalivillojen terveysvaikutukset on perusteellisesti tutkittu. WHO:n luokituksessa mineraalivillat luokiteltiin ennen v. 1998 luokkaan 2B, mahdollisesti syöpää aiheuttava. Samaan luokkaan kuului mm. kahvi ja monia muita aineita, joita ei voitu todistaa täysin riskittömiksi ja joiden syöpäriskistä oli epäilys, mutta varsinaista näyttöä ei löydetty. Luokkaan 1, syöpää aiheuttava, kuului mm. asbesti, tupakka ja puupöly. Vuoden 1998 jälkeen valmistettujen kivivillojen kuidun koostumusta on muutettu nopeammin elimistössä liukenevaksi ja kivivilla kuuluukin EU:n luokkaan, joka voidaan tieteellisin perustein vapauttaa syöpäepäilyistä. Ennen vuotta 1998 valmistetut mineraalivillat eivät sisällä ainakaan suurempaa riskiä kuin esim. luonnon hiekka
USA:ssa on tehty selluvillan kuiduilla kokeita rotilla ja saatu aikaan pahanlaatuisia kasvaimia.
Valtioneuvoston päätöksessä 1672/1992, päivitetty 1154/1999, koskien terveystarkastuksia erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavissa töissä, luetellaan mm. suuri määrä orgaanisia pölyjä. Mukana on myös raaka pellava. Kivivilla ei sisälly tähän luetteloon.
Väittämiä: Mineraalivillojen käyttö on kielletty tai se ollaan kieltämässä Saksassa.
Fakta: PAROC -kivivilla ei ole saanut käyttökieltoa missään maassa. Sen sijaan kivivillalle on myönnetty Saksassa RAL -merkki.
Kivivillan käyttöä ei ole kielletty Saksassa eikä muissakaan maissa. Saksassa on otettu käyttöön EU:n kriteereistä poikkeava linja kuidun liukoisuudessa ja PAROC -kivivilla on saanut näiden kriteerien vaatiman RAL -merkinnän hyväksynnän vakuudeksi.
Osio 3: Eristeiden kosteuskäyttäytyminen
Väittämiä: Orgaaninen eriste säilyttää lämmöneristyskykynsä kosteanakin, kun mineraalivillan eristyskyky romahtaa vähäisestäkin kosteudesta.
Fakta: Kaikki eristeet toimivat parhaiten kuivina ja kivivilla pysyy kuivana orgaanisia eristeitä huomattavasti paremmin.
Jokaisella materiaalilla on oma luontainen tasapainokosteutensa, joka riippuu ilman suhteellisesta kosteudesta. Orgaaniset eristeet imevät ominaisesti ilmasta itseensä paljon kosteutta ja esim. talvella kun ilman suhteellinen kosteus on korkea n. 80-85 % (vaikka vettä ilmassa on erittäin vähän!), on orgaanisen eristeen kosteus n. 20-25 %, kun kivivillan kosteus samassa tilanteessa on ainosataan 0,5-1 %. Eristeiden lämmöneristävyyden tyyppihyväksynnissä onkin määritelty keskimääräinen suurin kosteus, mikä esim. sellulla ja Vitalilla on 12 %. Kivivillalla vastaava kosteus on 0,5 %. VTT:n tutkimuksen nro 791 mukaan kivivilla säilyi lähes kuivana jopa 100 % kosteudessa.
Väittämiä: Kosteus ei tiivisty rakenteisiin, vaan eriste luovuttaa liian kosteuden pois.
Fakta: Seinärakenteessa kosteus kerääntyy tuulensuojalevyn sisäpintaan eristeestä riippumatta.
Rakenteiden kosteustekniikkaa on selvitetty monissa tutkimuksissa ja erilaisia eristeitä vertaillen. Jo 80 -luvulla VTT:n selvityksessä nro 1050 todettiin, että kosteus kerääntyy seinärakenteessa aina tuulensuojalevyn sisäpintaan tiivistyen pakkaskaudella kuuraksi ja jääksi täysin eristeestä riippumatta. Erityisen voimakasta tällainen kerääntyminen on luonnollisesti "hengittävissä" rakenteissa, jolloin sisäpinnan läpi rakenteeseen tunkeutuva kosteusmäärä on moninkertainen höyrynsululliseen verrattuna. Kosteus ei tiivisty ns. kastepisteeseen vaan seuraavaan tiiviimpään pintaan, joka seinässä on tuulensuojalevy. Samat tulokset ovat toistuneet myös kaikissa muissa VTT:n sekä TKK:n tutkimuksissa.
Väittämiä: Kun mineraalivilla kastuu, se ei enää kuivu tai kuivuu hitaasti.
Fakta: Kivivilla on erittäin nopesti kuivuva rakennusmateriaali.
Eristeiden kuivumista on tutkittu mm. VTT:n tutkimuksessa nro 791. Ensinnäkin voidaan todeta, että kivivilla ei ime lainkaan itseensä vettä vaan se päinvastoin toimii kapillaarikatkona estäen veden kapillaarisen nousun rakenteessa eristeen kohdalla. Toiseksi kuivumisaikaan vaikuttaa suoraan eristeeseen imeytyvä veden määrä. Mitä enemmän eristeessä on vettä, sitä pitempi on kuivumisaika. Em. VTT:n tutkimuksen mukaan kivivillaan imeytyi erittäin vähän vettä ja eriste kuivui hyvin nopeasti vielä 100 %:n kosteudessa. Lasivillan ja selluvillan kuivuminen oli samassa tilanteessa tutkimuksen mukaan lähes olematonta. Kivivilla on nopeimmin kuivuva rakennusmateriaali, kunhan rakenne on tehty siten, että eriste pääsee kuivumaan. Puu, betoni ja tiilirakenteet kuivuvan kastuttuaan moninkertaisen ajan kivivillaan nähden.
Osio 4: Homehtuvatko eristeet?
Väittämiä: Orgaaninen eriste estää home- ja lahovauriot ja pitää rakenteet terveinä.
Fakta: Mitkään eristeet eivät voi estää rakenteiden ja materiaalien homehtumista kosteusvaurion sattuessa. Puhtaat orgaaniset eristeet homehtuvat kivivillaa herkemmin.
Orgaanisiin eristeisiin lisätty suurehko kemikaalimäärä (esim. selluvillassa n. 20 % boorikemikaaleja) hidastaa homeiden kasvua, mutta ei kykene sitä täysin estämään. Kasvu tapahtuu hitaammin kuin mineraalivilloissa. Vauriotapauksissa esim. vesivuotojen yhteydessä kastuvat eristeiden lisäksi myös kaikki muuta rakenteet. Rakenteet on joka tapauksessa purettava ja vaurion syy korjattava. Eriste ei luonnollisestikaan voi estää muiden vauriotapauksessa kastuneiden rakenteiden ja materiaalien homehtumista. Tähän väittämään on puuttunut myös Kuluttaja-asiamies. Normaaleissa rakenteissa kemikaaleilla ei ole merkitystä. Ilman kemikaalikäsittelyä orgaaniset eristeet homehtuvat erittäin herkästi ja huomattavasti ennen epäorgaanisia materiaaleja, kuten mineraaliviilloja.
Väittämiä: Mineraalivillat homehtuvat herkästi.
Fakta: Kivivilla on tutkimuksissa todettu mikrobeille erittäin epäsuotuisaksi kasvualustaksi.
Useissa tutkimuksissa on selvitetty materiaalien homehtumisherkkyyttä. Luonnonmateriaalit ja etenkin selluloosaa sisältävät puhtaat kemikaaleilla kyllästämättömät materiaalit homehtuvat erittäin herkästi. Kun kosteusolosuhteet jatkuvat riittävän kauan voi mikrobikasvusto levitä myös mineraalivilloihin (VTT:n tutkimus nro 791). Mikrobit kasvavat kaikissa materiaaleissa, jos kosteus- ja lämpötilaolosuhteet ovat suotuisat. Mineraalivilla on erittäin huono mikrobien kasvualusta (Turun yliopiston mikrobiologian laitos / Julkisivututkimus). Mikrobit eivät välttämättä tarvitse ravintoa alustastaan, vaan voivat ottaa ravintonsa ilmassa olevasta pölystä ja voivat kasvaa myös kivessä, betonissa, tiilessä, lasissa, jne.
Osio 5: Eristeiden ympäristöystävällisyys
Väittämiä: Eriste on ympäristöystävällinen.
Fakta: Eristäminen on aina ympäristöystävällistä eristeestä riippumatta, sillä se vähentää lämmitysenergian kulutusta ja sitä kautta myös päästöjä ympäristöön.
Lämmöneristeille on pyritty luomaan ympäristömerkkikriteereitä, joilla olisi pystytty erottamaan eri materiaalien ympäristöystävällisyys. Ensimmäinen koski puhallusvillojen pohjoismaista ympäristömerkkiä ja se valmistui lausunnolle v. 1994. Toisena olivat EU:n puitteissa kaikille yleisille lämmöneristeille laaditut kriteerit, jotka valmistuivat lausunnolle v. 1995. Molemmat yritykset päätyivät siihen, että ei voitu löytää tieteellistä kiistatonta perustetta erotella ja luokitella eri materiaalien erilaisia vaikutuksia ympäristölle. EU:n piirissä tehdyssä ehdotuksessa ei esim. olisi hyväksytty boorikemikaalien käyttöä, mikä vaikeuttaa esim. sellueristeiden loppusijoitusta. Toinen sellun pois sulkeva tekijä olisi ollut työvaiheen korkeaksi katsottu pölypitoisuus. Kaikkien lämmöneristeiden käyttö todettiin EU:n selvityksessä ympäristöystävälliseksi. Eristämällä säästetään energiaa ja ympäristöä.
Väittämiä: Orgaaninen eriste voidaan kompostoida.
Fakta: Luonnonkivestä tehtyä kivivillaa voi turvallisesti sijoittaa maahan ja esimerkiksi kompostiin. Booria sisältäviä eristeitä, kuten selluvillaa, ei normaalikaatopaikalle tulisi viedä.
Orgaanisten eristeiden kompostointia koskeva väite on hyvin erikoinen, sillä samassa aineistossa valmistaja väittää, että samainen eriste estää mikrobien kasvun. Kompostin toimintahan perustuu nimenomaan tehokkaaseen mikrobien kasvuun ja materiaalin lahoamiseen. Tämä on yksi esimerkki täysin ristiriitaisista ja toisensa kumoavista väittämistä.
Booriyhdisteet ovat haitallisia vesistöille ja maaperälle. Valtioneuvoston päätös 364/1994 kieltää mm. boorin sijoittamisen siten, että se voi liueta pohjaveteen. Näin ollen normaalille kaatopaikalle booria sisältävää eristettä ei tulisi viedä. Aiemmin tanssilattioilla käytettiin liukasteena yleisesti boorihappoa, minkä todettiin vaikuttavan haitallisesti myös esiintyjien ääneen. Ravintolamuusikkojen pääluottamusmies Aarne Vesterinen Suomen Muusikkojen Liitosta sanoo, että boorihappo on todella kova ongelma muusikoille. "Keikan jälkeen laulajalla voi mennä boorihapon takia ääni", Vesterinen kertoo. (Lähde: Kaleva - 9.7.2003)
Kivivilla sen sijaan voidaan vapaasti sijoittaa maahan (Oulun yliopiston geotekniikan laitos) tai käyttää kompostissa tai kaatopaikalla ilmastoivana kerroksena, jolloin maatuva materiaali saa paremmin happea ja maatuminen nopeutuu.
Väittämiä: Orgaaniset eristeet ovat puhtaita luonnontuotteita.
Fakta: Orgaaniset eristeet, joihin ei ole lisätty erilaisia kemikaaleja, homehtuvat ja palavat herkästi. Luonnonkivestä valmistettu kivivilla ei pala eikä myöskään homehdu herkästi.
Väite olisi ilmeisesti hyvin oikea, mikäli paloa ja homehtumista hidastavia kemikaaleja ei käytettäisi. Mikä sitten on luonnontuote? Sitä ei kaiketi ole tarkasti määritelty. Puhtaalle pellavalle ja sahanpurulle väite sopinee parhaiten. Selluloosa ja paperi vaativat monimutkaisen ja paljon kemikaaleja sisältävän prosessin, jolloin luonnontuotteesta ollaan kaukana. Jos kyseessä on puhdas luonnontuota, se myös homehtuu ja palaa erittäin herkästi. PAROC -kivivillan raaka-aineesta n. 96-98 % on luonnonkiveä ja loppu koostuu kovetetusta hartsista ja öljystä. Luontoon palattuaan kivivilla on ympäristölle täysin vaaraton materiaali.
Osio 6: Eristeiden palo-ominaisuudet
Väittämiä: Erinomaiset palo-ominaisuudet, eivät sula korkeissakaan lämpötiloissa, ei myrkyllisia palokaasuja.
Fakta: Kivivilla on ainoa palamaton eriste, jolla on myös hyvä palonkestokyky.
Paloa hidastavat ominaisuudet ovat orgaanisilla eristeillä varmasti paremmat kuin muovieristeillä. Mikäli eristeessä on riittävästi paloa hidastavia kemikaaleja (booriyhdisteitä), eriste palaa hitaasti kytemällä kuten suo metsäpalojen yhteydessä. Lehdistä poimituissa lukuisissa tulipalouutisissa palo on syttynyt muutaman kerran uudestaan eristeeseen jääneestä kytevästä palopesäkkeestä. Joissakin tapauksissa taas työvaiheen kipinä on aiheuttanut tulipalon orgaanisessa eristeessä. Mikäli kemikaaleja ei ole lisätty, orgaaninen eriste on erittäin tulenarkaa, kuten muutamissa pellavalle tehdyissä kokeissa on havaittu.
Kaikki orgaaniset eristeet luokitellaan AINA palaviksi ja näin ollen niiden käyttö on myös jossain määrin rajoitettua. Kaikista orgaanisista eristeistä syntyy palon yhteydessä tappavia palokaasuja. Ainoastaan kivivillassa yhdistyvät palamattomuus ja hyvä palon pidätyskyky. Mineraalipuhallusvillojen, kuten PAROC -puhalluskivivillan, paloluokka on paras A1. PAROC-kivivillalla on poikkeuksellisen korkea, noin 1 000 ⁰C:n sulamislämpötila, joten se suojaa rakenteita pitkään ja on ainoa palamaton puhalluseriste, jota voidaan käyttää myös vaativissa paloluokitelluissa rakenteissa. Suomen Palomiesliitto SPAL ja Paroc tekevät yhteistyötä, jonka tavoitteena on edesauttaa paloturvallista rakentamista.
